Tsemppitarina periksiantamattomuudesta!

Tsemppitarina periksiantamattomuudesta!

Periksiantamattomuus. Se lienee paras nykyistä työnhakuani kuvaava sana.

Olen viisikymppinen, jo pitkään työttömänä ollut,  työnteon alaa vaihtava, osittain näkövammainen nainen. Putoan siis joka ikiseen rekrytoijien epäluulojen – tiedostettujen tai tiedostamattomien – aiheuttamaan sudenkuopppaan polulla uuteen työpaikkaan. Ikä lienee se ensimmäinen hakupapereideni sivuun siirtämisen aihe.

Jos tämä ei vielä riitä heittämään hakupapereitani paperisilppuriin, niin sen saattaa aiheuttaa pitkään jatkunut työttömyys – olkoonkin että olen sen aikana jatkokouluttautunut parillekin eri alalle, joihin juuri nyt etsitään kuumeisesti työntekijöitä. No jos rekrytoija vielä huomaa laadukkaat koulutusjaksot ja antaa armoa pitkästä työttömyydestä huolimatta ja katsoo hakemusta vielä pidemmälle, ymmärtää hän nopeasti työnhakuni alanvaihdon, mikä tarkoittaa sitä, että uudelta alalta on vain hyvin vähän konkreettista työkokemusta. Tämän kun yhdistää ikään, laskun lopputulos ei vaikuta suosiolliselta. Ellei tämä ole jo ylittämätöntä rotkoa polulle kovertanut työnhakuani kuvaava piirre, niin sitten on vielä yli neljännesvuosisata sitten taphtuneesta onnettomuudesta seurannut huono näkö. Sillä, että olen lukenut itseni sekä maisteriksi että dippainssiksi tällä näkökyvyllä varustettuna ei tunnu olevan mitään merkitystä. Eikä sillä, että olin yli 8 vuotta töissä teknologiayrityksen asiakasdokumentaatiossa – työ, josta lähdin itse, haaveenani kouluttautua itselleni merkityksellisemmän työn tekijäksi. Eikä se sukupuolenikaan taida mikään plussa olla…

Mutta minähän en anna periksi. Olen käynyt ja käyn edelleen kaikki mahdolliset työnhakuun liittyvät valmennukset, joista ei koidu kustannuksia erittäin pienelle työttömyyspäivärahalleni. Samoin etsin itseäni kiinnostavia aiheita, ja yritän löytää niihin liittyvää koulutusta, joihin saattaisin voida osallistua. Vaikka ne eivät nyt sitten uuden työpaikan ovia aukaisisikaan, ovat ne mielenkiintoisia, ja niistä on paitsi hyödyllistä myös hauskaa oppia lisää! Ja pikku hiljaa opin aina vain enemmän omasta työnhaustani… Olen tehnyt varmaan ainakin 7 eri mallista CV:tä viimeisen neljän vuoden aikana – aina sen mukaan, mikä kulloinkin on ollut jonkun työhakuun valmentajan mielestä kuuminta hottia. Samaten itse hakemusteksti on vaihdellut sekä tyyliltään että sisällöltään ajan kuluessa huomattavastikin. Vasta nyt, olen vähitellen alkanut ajattelemaan että ehkä voisin olla hakupapereissanikin ihan vain oma itseni. Ja lakata kertomasta kuinka olen tarkka ja tunnollinen ja hyvä tiimityöntekijä vaikka olen myöskin oma-aloitteinen ja itsenäinen toimeen tarttuja – ja kaikki ne muutkin standardilauseet, mitä rekrytoijat lukevat varmasti lukemattomia kertoja jokaista täyttämäänsä työpaikkaa kohti.

Välillä kyllä masentaa. Tulee niin epäuskoinen olo; ei voi olla totta, että rekrytoinnista on tullut niin täysi riskienkarttamisharjoitus, ettei kenelläkään jollain tavalla normaalista ‘poikkeavalla’ ole juuri toivoa tulla valituksi. Tätä voi sallia itselleen pari tuntia, ehkä jopa kokonaisen päivän verran, mutta sitten täytyy potkaista itseään takamuksille ja vaihtaa masennus suuttumiseen; se ei ole minun vikani, etteivät työnantajat osaa valita parasta mahdollista tekijää! Ja tätä ketutusta seuraa se periksiantamattomuuden aika.

Jossain vaiheessa, ennemmin tai myöhemmin, löytyy se työnantaja, joka osaa! Ja sen takia on jaksettava puurtaa hakemuksia, avattava ankeita, standardeja kiitos, mutta ei kiitos -sähköpostivastauksia, verkostoitua ainakin LinkedInissä ja tehdä kaikkea sitä muutakin, mitä ei toden totta omaksi huvikseen muutoin tekisi. Koska jossain vaiheessa se kaikki maksaa itsensä takaisin! Jonain päivänä uuden, itse valitun ja itselle sopivan, työpaikan ovet avautuvat sepposen selälleen!

– Anu

”Uratehtaan väki nostaa hattua tarinalle , osaamiselle, sitkeydelle, korkealle resilienssille ja asenteelle!  Kaikin puolin kriteerit täyttävä työnhakija jollekin loistavalle työnantajalle. Toivotetaan kaikki onnea, että oikea paikka löytyy mahdollisimman pian, Anulle, Uratehtaan  aktiiviselle asiakkaalle ja ehkä sitkeimmälle työnhakijalle mitä olemme kohdanneet ”

– Uratehdas

Kerro muillekin